Tekstit
Aikoinaan opin koulussa, että koulutus kannattaa aina. Nyt aikuisiällä olen oppinut, että kaikki koulutus ei kannataa. Vain sellainen koulutus kannattaa, josta työnantajat ovat valmiita maksamaan. Ja työnantajat ovat valmiita maksamaan vain sellaisesta koulutuksesta ja osaamisesta, joka tuottaa yritykselle arvoa. Ja sitä kautta osaaminen tuottaa yritykselle voittoa ja yrityksen omistajille varallisuutta.
Tämän vuoksi humanistien, teologien ja yhteiskuntatieteilijöiden työllistyminen yritysmaailmaan on vaikeaa. Monissa maissa akateemisen koulutuksen on katsottu osoittavan, että työnhakija kykenee oppimaan nopeasti uuden työn vaatimukset. Suomessa työnantajat haluavat, että työnhakija osaa jo kaiken sen, mitä työssä tarvitaan.
Esimerkiksi Lontoon Cityyn on perinteisesti palkattu myös humanisteja pankkialalle. Englannissa on myös tavallista, että humanisteista koulutetaan lopulta vaikkapa kirjanpitäjiä. Suomessa näihinkin tehtäviin pitää hankkia täsmäkoulutus esimerkiksi ammattikorkeakoulusta - työnantajat eivät täällä luota akateemisen tutkinnon osoittavan yhtään mitään.
Ehkä kyse on tutkintofobiasta sekä perisuomalaisesta herravihasta. Ei uskalleta palkata akateemista väkeä, nehän voivat kyseenalaistaa vaikkapa yrityksen vallitsevat arvot?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti